Oli joulukuu 2016. Vedin kurahousuja takaisin tyttäreni päälle. Hän oli riisunut ne sillä välin, kun maanittelin vuotta vanhempaa isoveljeä alas kerrostalon portaita. Esikoiseni odotteli jo ulkona. Pelkäsin hänen kastelevan villahanskansa ennen kuin ehtisin saada lopun retkikunnasta ulos ja hänelle kurahansikkaat päälle. Hiki valui otsaani pitkin. Välillä kaivoin kännykkää taskustani vilkaistakseni aikaa. Ehtisinkö taaskaan  töihin ajoissa. Miksi minulla ei enää ollut rannekelloa? Se olis ollut käytännöllisempi kiireessä. 

Kaiken kaaoksen keskellä mietin, millaista elämä olisi, jos ei tarvitsisi aloittaa päiviä juoksemalla rattaiden kanssa loskassa. Olin asunut Espanjassa yhdeksän vuotta sitten ja työskennellyt pankissa. Voisimmeko palata Espanjaan? Aurinko paistaisi, pukeminen olisi helpompaa ja saisimme rahallemme parempaa vastinetta asuntosijoituksessa.

Matkustimme Malagaan heti hiihtolomaviikolla haistelemaan mahdollisuuksiamme. Matka oli ikimuistoinen. Tapasimme vanhoja ystäviämme rakennus-ja finanssialalta. Lapset leikkivät rannalla ja joimme mieheni kanssa 1,30 euron lattea. Siinä auringon paisteessa, lastemme ja mieheni uidessa, tajusin, että nyt oli aika tehdä haaveista totta. 

Ystävämme oli hiljattain sairastunut ja herättänyt meidät ajatukseen, ettei eläkepäiviä ehkä koskaan tulisi. Miksi odottaisimme, kun voisimme toimia nyt? Olimme valmiita syömään koko perheen voimin kalaruokia chirinquitossa, eli paikallisessa rantabaarissa, sunnuntaisin viinin kanssa ja saamaan vaivaisen 30 euron laskun. Palattuani Suomeen harkitsimme vielä kuukauden verran. Sitten pistin asuntomme myyntiin ja sain sen ensimmäisellä näytöllä kaupaksi. Ilmoitin lähes yhdeksän vuotta rahoitusalalla, "Suomen Wall Streetillä", työskenneltyäni, että jättäisin vakituisen turvallisen työpaikkani. Minusta tulisi täysipäiväinen yrittäjä.

Olin seurannut Espanjan asuntomarkkinoita intohimoisesti vuodesta 2004. Rahoitin aikanani satoja asuntoja Espanjassa ja olin mukana kiinteistökaupoissa. Tunnen maan ja sen tavat, prosessit sekä sen puutteet - asiakaspalvelussa olisi parantamisen varaa. Siskoni oli etsinyt asuntoa Fuengirolasta. Suomalainen kiskurivälittäjä oli yrittänyt myydä sen hänelle kuusikymmentätuhatta yli espanjalaisen pyyntihinnan. Tiesin, että paikallista kieltä puhuvalle, rehelliselle ja asialliselle kiinteistövälittäjälle olisi tilausta. 

Osa ystävistäni epäröi uutta uraliikettäni. Heille tuli kiinteistövälittäjästä ensimmäisenä mieleen rasvalettinen, nahkatakkinen, baarissa viihtyvä suomalaismies. Minä ajattelin, että hyvä, erotun siis joukosta!

Uskon vahvasti kiinteistöihin omaisuuslajina. Asunto on konkreettinen sijoitus, joka tarjoaa erinomaisen inflaatiosuojan ja josta voi itsekin nauttia. Talo hyvällä paikalla on pitkällä juoksulla aina arvossaan. 

Tässä blogissa tarkoitukseni on kirjoittaa Espanjan asuntomarkkinoista, ostoprosessista, sudenkuopista ja sijoitusmahdollisuuksista - inspiroida ja valaa rohkeutta myös muihin ottamaan askel kohti omaa unelmaansa.

Täällä me nimittäin nyt olemme - onnellisina Espanjassa.

Aurinkoisin terveisin,

Laura

Kirjoittaja, Laura Stevens, on seurannut Espanjan asuntomarkkinoita vuodesta 2004. Hän on työskennellyt 13 vuotta rahoitusalalla ja niistä 4 vuotta espanjalaisessa pankissa. Laura on kauppatieteiden maisteri ja kolmen pienen lapsen äiti. Hän puhuu espanjaa sujuvasti, ja auttaa suomalaisia asunnonostajia löytämään sopivan kohteen Costa del Solilta sekä opastaa ostoon liittyvissä käytännön asioissa ja rahoituksessa. Lähetä Lauralle sähköpostia laura@costadreamhouse.com tai soita +358 50 3475696 / +34 681 30 77 95.